20.7.2026 Vimpeli (212)

 Vimpeli

 

 Vimpelistä tulee ensimmäisenä mieleen Vimpelin Veto. Niinpä suuntaamme tottakai Pesäpallomuseoon. Kerrankin museo joka aukioloajallaan palvelee kaikkia. Museo on avoinna maanantaista sunnuntaihin klo. 9-21. Tosin hieman hukassa museo meiltä aluksi oli. Netistä löytyi osoite, joka vei meidät aution rakennuksen eteen. Siellä piti olla myös suksimuseo vanhassa suksitehtaassa. Sitä emme löytäneet ollenkaan.

Lopulta Pesäpallomuseo löytyi. Museon takana on Saarikenttä, legendaarinen saaressa sijaisteva pesäpallokenttä. Sinne päätimme kurkistaa aivan ensimmäiseksi. Kentällä oli harjoitukset alkamassa ja seurasimme niitä hetken aikaa. Eipä tullut yhtään hutilyöntiä ja takakenttä sai olla hereillä. 

Kentän vieressä kohosi Suomen ainoa pyöreä kirkko (1811). Sen esikuvana on ollut Rooman Pantheon-temppeli. Sisällä oli erikoinen ja elävä akustiikka. Ääni kirkon halkaisijan läpi tuli viiveellä, koska se kiertää eri tavalla kuin perinteisessä ristikirkossa. Olisipa ollut hienoa kuullla hiukan urkujen sointia tuolla. Me jouduimme testaamaan äänen kulkua ihan itseksemme. Onneksi paikalla ei ollut muita. 

Ulos tullessa tuntui jotenkin epätodelliselta ja lattealta. 

Sitten Pesäpallomuseoon. Olemme kaikki viettäneet lapsuutemme Jyväskylässä ja siellä pesäpalloa pelattiin koulussa keväät ja syksyt. Museossa oli esillä peliasuja, mailoja, palkintoja ja valokuvia. Kunniagalleriasta löytyi useampikin meille tuttu nimi lapsuuden ja nuoruuden ajan Jyväskylästä. 

 

 

Vielä Katanlahden lintutornille, josta hyvät näköalat Lappajärven isolle järvenselälle. Tarina kertoo, että täällä Vimpelin Väinämöinen. Eeli Kivinen kohtasi neljä vedenneitoa juhannusyönä 1926. Vimpelin Väinämöinen piirsi hiekkaan viivoja ja laineet kirjoittivat jälkeensä nuottiviivaston.

Me emme onnistuneet näkemään vedenneitoja. Vain variksen, kaksi lokkia ja narunpäässä leijuvat haukan tapaisen.