29.6.-1.7.2026 Parainen (203)

 Parainen

Lämpömittari näyttää +29° ja aurinko möllöttää pilvettömällä taivaalla kun saavuimme Paraisten keskustaan.  

Suuntasimme ensimmäisksi keskustan tuntumassa olevalle kalkkikivilouhokselle. Yllätyimme kaivoksen valtavasta koosta. Se on laajuudeltaan n. 70 ha. Kiveä louhitaan vuosittain yli 2 miljoonaa tonnia. Kalkkikivi on monipuolinen ja usein korvaamaton raaka-aine monien päivittäisten hyödykkeiden (esim. paperi) tuotannossa. 

Sitten lossilla seuraavalle saarelle Nauvolle. Lossia odotellessa matkailija voi vaikka huoltaa pyöräänsä. Meille ei kuitenkaan käynyt selväksi kuinka tämä pömpeli toimii. Ohjeetkin puuttuivat. 

Nauvossa etsimme nähtävyydeksi merkityt luolat. Hieman piti etsiä kun opasteet puutuivat lähes tyystin. Parkkipaikkaakaan ei ollut ja auto piti jättää päättyvän tien kääntöpaikan tapaiselle. Nämä komeat, pähkinäpuulehdon syleilyssä lymyilevät muodostelmat ovat jääkaudelta peräisin. Luolista kerrotaan tarinoita joissa sudet asuttivat niissä ja kerran söivät pienen lapsen, joka kummittelee yhä alueella. Kettärät keski-ikäiset kiipeilivat kivillä ja kallioilla kuin vuorigasellit.

Nauvon piskuisessa pittoreskissa satamassa maistui illallinen Jerry´s Steakhousessa. 

Masut pullollaan ja vielä yhden lossin taktiikalla saavuimme Korppooseen, joka kuuluu Unescon biosfäärialueeseen. Viettäisimme täällä pari seuraavaa yötä. 

Tämän päivän ajat on ajettu ja vuodepaikat tiedossa Korppoströmin hotellissa. Nyt on hyvä aika juhlistaa jo aamupäivällä saavutettua 200 kunnan rajapyykkiä ja korkata shamppanja rantakallioilla auringonlaskussa ja pääskyjen ilmalentonäytöstä ihaillen. 

Tässä välissä seikkailimme päivän Kökarissa ja palasimme yöksi samaan majapaikkaan. 

Keskiviikkona 1.7.2026 jätimme majapaikkamme ja Korppoon ja saavuimme takaisin Nauvon saarelle josta teimme vielä retken pienellä veneellä Seilin saarelle.

Venematka Nauvo - Seili kesti vajaa puoli tuntia. Seilillä tutustuimme aluksi saareen itseksemme ja opastaulujen avulla. Myöhemmin osallistuimme vielä 1,5 tuntia kestäneelle opastuskierrokselle, jonka olimme jo etukäteen varanneet. 

Opas kertoi saaren historiasta leprahospitaalina ja houruinhuoneena sekä nykyisestä toiminnasta tutkimus- ja luonnonsuojelualueena. 

 

Saarella kasvaa useampiakin Suomessa harvinaisia kasveja mm. käärmeenruoho, jota ei onnistuttu löytämään ja kuvassa oleva peltomaitikka. Kaikilla saartiston saarilla kasvaa luonnossa myös metsäruusua ja koiranruusua.  

 

Lehmät pitävät huolta saaren luonnosta luonnollisesti. Seilin saarta uhkaa metsittyminen.

Kuvassa houruinhuoneen aikainen potilashuone. Tilaa saarella oli 60:lle potilaalle.

Seilin museokirkko sijaitsee vanhan leprasairaalan lähellä. 1600-luvulla spitaalitaudin uskottiin olevan Jumalan rangaistus syntisestä elämästä ja hoitokeinoina käytettiin paloviinaa, parantavia lähteitä ja Jumalan sanaa. Tämä kirkko rakennettiin 1733 ja se on Suomen vanhimpia puukirkkoja.

Seilin lounaspöytä ei meitä oikein houkutellut puoleensa, eikä illallista ollut vielä saatavilla. Niinpä päätimme mennä Nauvoon palattuamme Båthusetin kalakeitolle. Ja kylläpä olikin hyvä, suolainen ja täyteläinen soppa kuuman ja hikoiluttavan päivän päälle. Suosittelemme.