KuntaBongarit

 "Kotimatkalla" kävimme  Muonion  keskustassa. Valitettavasti myöhästyimme meille vinkatusta kahvilasta. Se oli jo ehtinyt sulkea ovensa siltä päivältä.     Seuraavana päivänä palasimme Muonion puolelle kun päätimme lähteä käymään Peurakaltiossa ja kävellä sieltä Äkäsaivolle ja Seitapahtalle. Seitapahta yllättää koollaan. Se on tietojen mukaan kymmenen metriä leveä ja korkeimmillaan 30 metriä korkea kalliopaasi. Saivo seitapahtoineen on saamelaisten vanha palvonta- ja uhripaikka. Erikoisiin saivoihin on liittynyt uskomuksia mm. haltijoista ja ylösalaisesta saivokansan maailmasta. Saivojen on uskottu olevan kaksipohjaisia ja kalojen välillä katoavan alempiin vesiin.                

 Enontekiön  Hetassa järjestettiin parhaillaan isoa, 14 maan yhteistä Naton harjoitusta. Tämä toi paikkakunnalle tuhansia sotilaita. Me näimme vain erittäin hyvin aurattuja teitä ja muutaman sotilaskulkuneuvon. Keskusta oli rauhan tyyssija. Yksi meistä kävi Hetassa vuosia sitten rippikoulun ja oli oikein mukava palata seuduille. Maisemat näyttivät samoilta kuin rapiat 35 vuotta sitten.

 Nykyisin passia varten tarvitsee käydä joka toinen kerta tunnistautumassa poliisilaitoksella. Tätä varten poliisin lupapalvelut ovat kovin ruuhkautuneet etenkin etelä-Suomessa. Yhden matkakumppanimme passi oli aika uusia ja tähän olisi Tampereella ollut seuraava aika varattavissa heinäkuulle. Mutta  Kittilä stäpä  löytyi passeli aika lomaviikolle. Ei muutakuin tutustumaan pohjoisen poliisiin ja samalla pidetään kuntabongailupäivä.  Kittilästä löytyi myös pari hauskaa kirpputoria, joissa vierailimme. Kittilästä suuntasimme kohti Raattaman kylää. Täällä yksi meistä on vieraillut useasti lapsuuden perheen kanssa. Raattamassa on kuvattu myös loistava elokuva Mestari Cheng.  Kittilässä taas 17.3.2026 Talvilomareissulla vierailimme Kaukosen kylässä Reidar Särestönimen upeassa museossa. Reidar Särestöniemi (1925-1981), pohjoisen mystikko on tunnettu suurista värikylläisistä Lappi-aiheisista teoksista.   Tuija on vieraillyt täällä ihan muutama vuosi sitten jo...

 Saavuimme määränpäähämme  Kolarin kunnan  alueella olevaan Äkäslompoloon, seitsemän tunturin kylään. Täällä saamme viikon hiihdellä, lasketella, kävellä, herkutella ja NAUTTIA!  Äkäslompolo on meille tuttu jo vuosien ajalta. Nautimme täällä luonnonrauhasta, puhtaasta ilmasta ja ulkona olosta. Iltaisin on mukava käpertyä sohvalle takkatulen loimuun tai pelata koko sakin voimin mukaan otettuja lautapelejä.  Loistavia latukahviloita ovat etenkin Velhon kota, Navettagalleria ja Elämän Luukku. Mielesstämme parhaita kokemiamme ruokapaikkoja hotelli Humina ja juuri avattu LosLombolos eivätkä Eväskorin pizzat jätä nälkäiseksi.  Tänä vuonna näimme monena päivänä kuukkeleita. Ne rakastavat juustoa ja makkaraa. Ja tiedoksi; kuukkeleille ihmistenruoka ei ole pahaksi.   Kolarissa taas 14.-21.3.2026  Bongausporukalla   Äkäslompolon seuduilla taas.   Tällä viikolla ilmat eivät olleet puolellamme. Lämpömittari oli plussanpuolella, pilvet roikkuivat alh...

 Juoksengin kylän poikki  Pellon kunnassa  kulkee napariiri. Sen kulmaetäisyys maapallon pohjois- tai etelänavasta on sama kuin maapallon akselin kaltevuus, sijainti noin 66 astetta pohjoista ja eteläistä leveyttä. Tämän takia napapiirien ja napojen välillä on aikoja, jolloin auringon keskipiste pysyy koko vuorokauden ajan horisontin ylä- tai alapuolella; kaamos ja yötön yö. Tällä kohtaa napapiiriä löytyy Tuomaan Tupa.  

 Ylitornioon  saavuimme lauantai iltapäivänä parhaaseen asioiden hoito aikaan noin kello 15. Täälläpä olikin kylänraitti tyhjä ja kaupat kiinni. Viereisen kirkon pihalla oli muutamia autoja, joten taisivat olla kyläläiset siellä. Aavemainen tunnelma. Ei ketään missään.

 Ruotsin puolella Haaparannan karkkikaupassa täydensimme sokeripitoisten tuotteiden varatomme ja sen jälkeen palasimme  Tornion  keskustaan. Torilta uskalsimme ostaa jo kalaa mökille vietäväksi. Lähdimme ajelemaan Tornionjoen vartta seuraillen kohti määränpäätämme.  Lounaaksi nautimme mainiota kalasoppaa Kukkolankoskella. Olikohan tämäkin kala saatu ylös joesta lippoamalla? Se on kalastusperinne, joka on matkalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 Suomessa löytyy 9 Pyhän Mikaelin kirkkoa. Yksi niistä on Keminmaalle  1500-luvun puolivälissä rakennettu keskiaikainen harmaakivikirkko. Olisimme niin halunneet käydä tämän kirkon sisällä, mutta sen ovet eivät meille valitettavasti avautuneet.  Kirkosta löytyy mm. lasikantisessa arkussa makaava muumio, jota pidetään vuonna 1629 kuolleena kirkkoherra Nikolaus Rungiuksena. Henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta, vaan tieto perustuu kansanperinteeseen sekä 1700-luvun alun lähteisiin. Tällöin alkoivat elää tarinat kirkkoherran väkevistä sanoista ja ihmeteoista, joiden ympärille muodostui pyhimysmäinen legenda ja ruumiin luo tehtiin jopa pyhiinvaellusmatkoja. Rungiuksen väitettiin eläessään sanoneen: ”Elleivät sanani ole totta, ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat totta, se ei koskaan mätäne.”