30.6.2026 Kökar (204)

 Kökar

 

Aamulla oli aikainen herätys. Aamiaisen jälkeen suuntasimme auton kohti laivalaituria ja 211 asukkaan Kökarin kuntaa. 

Kökär on Suomen eteläisin kunta ja kuuluu Ahvenanmaahan. 2,5 tunnin laivamatka taittui ripeästi ristiseiskaa pelaten.

 

 

Kökärin punaiset maantiet olivat kapeita, mutta hyvässä kunnossa. Pyöräilijöitä sai väistellä ja varoa koko päivän. 

Pyhän Annan kirkko oli rakennettu 1769 vanhan fransiskaaniluostarin (1400-luvulta) raunioille. Ympärillä kauniit kalliorannat ja lammasaitaus olivat kuin maalauksesta. Osa fransiskaaniluostarin raunioista oli säältäsuojattu katoksen alle. 

 

 

 

Ruokapaikkoja ei Kökarissa ollut ihan joka nurkalla. Valitsimme K-kaupan vieressä olevan paikan, joka googlen mielestä oli pysyvästi suljettu. No ainakin me saimme sieltä maistuvat kala-annokset ja päälle vielä erityisen makoisat Ahvenanmaan pannukakut Kökärin omalla omenahillolla ja kermavaahdolla. 

 

 

 

Jatkoimme matkaamme Kökärin kotiseutumuseolle. Museo toimi vanhalla kyläkoululla ja sen tiluksilla. Mielenkiintoisia olivat vanhat valokuvat saarelaisista. Rannassa olevassa kalastajamajassa pääsimme Myrskyluodon Maijan tunnelmiin.

Museon pihassa seisoi meteoriitti. Ammoisina aikoina sitä oli hakattu kivellä, jolloin siitä lähtevä ääni oli kiirinyt merelle ja opastanut pimeässä kalastajat kotiin. Mekin saimme meteoriittia soitella. 

Aivan kaikkia karttaan merkittyjä nähtävyyksiä emme onnistuneet löytämään, mutta ei se mitään. Jäi aikaa istuskella kallioilla auringosta, meren tyrskyistä ja lintujen lauleluista nauttien. 

Alkoipa siinä istuskellessa ruonosuoni pulputa ja pieni laulukin lurahti ilmoille

 

"Kalliolle kukkulalle,

rakensin minä majani.

Tule, tule tyttökulta

jakamaan ser minun kanssani..."

-Kaj Chydenius-

 

Aurinko on lämmittänyt kallion

lämpöiseksi.

Sen rouhean sileä pinta kutsuu

lähemmäksi.

Istun alas,

katson merelle.

Joutsenpariskunta vahtii poikasiaan,

kolmea rumaa ankanpoikasta.

Kauniita rumia ankanpoikasia.

Laskeudun makaamaan,

Suljen silmäni.

Aurinko syleilee kasvojani.

Tuuli haluaisi päästä helmani alle.

Oikealla taivaanvuohi laulaa.

Vasemmalla rantasipi vastaa.

Aaltojen rauhallinen loiske rantakallioon kuljettaa ajatukset kauas ulapalle

maailman ääriin

huolien tuolle puolen.

                                                                                                                        -Tuija-

Illalla lähdimme saarelta kohti Korppoota lähes tyhjän lautan kyydissä.

Upea päivä takana, monta kokemusta rikkaimpina ja uusi kunta bongattuna.