20.-21.7.2026 Lestijärvi (215)

 Lestijärvi

 

Tänne Manner-Suomen pienimpään kuntaan (615 asukasta) saavuimme illansuussa. Matkalta saimme buukattua yösijan. Buukkauksen teimme Lestijärvelle, mutta myöhemmin selvisi, että olimme kyllä Toholammin puolella. Sitä emme ole vielä bonganneet joten päädyimme kirjoittamaan yöllisen seikkailumme tähän. 

Mutta ensin vähän muuta. 

Lestijärven keskustan läpi ajellessamme näimme yhden ihmisen. Salesta käytiin hakemassa nameja illaksi.

Pyörähdettiin myös kirkon pihassa, koska muuta nähtävää emme löytäneet netistä emmekä paikan päältä. 

 

Lestijärven kirkon pihassa kävimme katselemassa. Kirkko oli samanlainen ulkopäin kun niin monet muutkin tämän aikakauden puukirkot. 

Näimme toisen ihmisen. 

 

 

 

 

 Ja sitten yöpaikkaamme, jonka tulemme muistamaan varmasti pitkään. Tämä Maaseutuhotelli Hirvikoski sai mielikuvituksemme liikkeelle. 

Oletko nähnyt elokuvan Hohto tai lukenut Stephen Kingin kirjoittaman kirjan?

Me olemme ja nyt täytyy sanoa, että olisi ollut parempi jos emme olisi. 

Maaseudun rauhaa. Kyllä.

Isot, tilavat huoneet. Kyllä.

Runsas aamiainen. Kyllä. 

 

Saavuimme kohteeseen, ison "kartanon" pihaan klo.20. Missään ei ollut ketään. Avaimet huoneisiimme oli viestissä luvattu jättää "punaiseen postilaatikkoon oven viereen". Sieltä löytyivät.

Kuljimme tyhjiä käytäviä pitkin ja löysimme meille varatut kaksi huonetta. Toinen lähellä ulko-ovea, toinen käytävän mutkien takana. 

Tavarat huoneisiin ja vähän katselemaan, että mihinkäs kummaan olemme saapuneet. 

Alakerrasta löytyi erikoinen baari, joka tietenkin lukossa.  

Uskaltauduimme kellariin, jossa olisi ollut sauna, jonka voisi viestin mukaan itse lämmittää. Jäi nyt kyllä väliin. Pesukone  pyöri jossain. Käytävä näytti jatkuvan kauas eteenpäin. 

Löytyi takkahuone, jossa takan kyljessä lappu "ei saa käyttää". Löytyi myös kaksi vessaa. Toisen ovessa lappu "miehet" ja toisen ovessa lappu "naiset" ja lisälappu "ja miehet".

Emme jääneet etsimään saunaa emmekä mitään muutakaan.  

Yläkerrasta löytyi aamiaispaikka. Pöydälle oli jätetty hedelmiä ja leipää. Kahvinkeitin oli ikkunapöydällä. Seinustalla oli ryhdikkäässä rivissä monta jääkaappia, joista yhdestä löytyi leikkeleitä, jugurttia ja jopa avattu pekonipaketti. Päiväyksetkin kunnossa, paitsi maidoissa. 

Keskellä lattiaa oli ämpäri. Katsoimme ylös. Katto vuotaa, ainakin sateella. 

Matka jatkui vielä ylemmäs. Sieltä löytyi kuntosali, jonka katto ei sekään ihan terveeltä näytä. Nyt jäi kuitenkin kuntoilut väliin. Sen verran oli jo kävelty päivän mittaan ja huomenna käveltäisiin lisää, mikäli huominen nähtäisiin.

 

 

Palasimme huoneeseemme. Laitoin lapsille viestin, missä olemme ja jos meistä ei aamulla kuuluisi mitään, niin tietävät mistä etsiä. 

 

Istuimme iltaa meidän huoneessamme ja yritimme katsoa telkkaria sekä suunnitella huomista. Samalla toisella korvalla kuuntelimme ympäristöä. Alkaisiko jostain kuulua musiikkia. 

 

Janne lähti käymään autolla. Se kesti meidän mielestämme liian kauan. Ovi käytävälle oli auki, koska eihän täällä ole ketään. Kuitenkin joku tummiin pukeutunut hahmo kävelee (lue lipuu) käytävällä huoneemme ohi. Siis emme ehkä olleetkaan keskenämme. Mistään ei kuitenkaan kuulunut mitään. Ei oven avautumista tai sulkeutumista. Katsoimme Mimmun kanssa toisiimme. Olimmeko nähneet saman?

Soitimme Jannelle: "missä sä oikein viivyt?"

 

Nyt pitäisi alkaa nukkumaan. Mimmu pääsi omaan huoneeseensa turvallisesti. Janne nukahti kahdessa minuutissa. Minä katsoin kelloa vielä yhdeltä. Oli aivan hiljaista. Vaikka tuuletusikkuna oli auki ei kuulunut mistään mitään. Ei edes lintuja. Olin nukahtanut jossain vaiheessa.

Heräsin 5:30 hiljaisuuteen. Ei lintuja vieläkään. Teksti halusi päästä ulos. Uni oli kadonnut. Ei auta kuin hakea kirjoitusvälineet ja alkaa purkaa tekstiä ulos.  

 

Kello 6:32 räkättirastaat heräsivät. Kello 7:12 ne jälleen hiljenivät.