18.10.2025 Loppi (188)

 Loppi

Syksy on saapunut ja bongailuista on ollut pieni tauko. Päätimme kuitenkin vielä startata matkaan ja suuntasimme kohti Kanta-Hämettä ja Uudellemaalle. Aamulla startatessa lämpömittarit olivat ensi kertaa kunnolla pakkasen puolella, pitkin Suomea oli sattunut paljon liikenneonnettomuuksia ja päätimme tällä kertaa aivan kiltisti ajella isoja teitä pitkin, jossa tiet olisivat liikenteestä jo sulat. 

Lopelle saavuimme aurinkoisessa vaikkakin viileässä säässä. Meidät vastaanotti lempeän ja hyväntuulisen näköinen leijona. Tämä Jätinkorven leijona-patsas vartioi Lopen kunnanvirastotaloa.

 

                                    

Syksyn väriloisto parhaimmillaan vanhan kirkon mäellä

Lopen vanha kirkko, Santa Pirjon (Pyhän Birgitan) kirkko on Suomen vanhimpia puukirkkoja 1600-luvulta. Ikää ei tarkasti tiedetä, koska asiakirjat ovat tuhoutuneet. Kirkossa ei ole sähköjä eikä urkuja.

Valitettavasti ovet olivat lukossa emmekä päässeet sisälle ihastelemaan.

Kansantarun mukaan Lopen Kaakkomäellä asui muinoin jättiläisenhahmoinen piru. Kun vanhaa kirkkoa rakennettiin 1600-luvulla, piru yritti häiritä rakentamista. Se raivostui, kun kirkon kelloja soitettiin ja yritti tuhota kirkon kellotapulin heittämällä sitä suurella lohkareella. Kivi lensi kuitenkin kirkon yli Loppijärven rantaan. Ihmiset kampesivat kiven järveen jonka johdosta seudulle lankesi kirous: karjaa sairastui ja eläimiä kuoli. Niinpä kyläläiset kampesivat kiven takaisin ylös kalliolle ja karjaonni palautui.

 

Aamulla kotoa lähtiessämme oli aavemainen tunnelma.