Lieksa 12.-13.7.2024 (89)

Lieksassa 

suuntasimme Paaterin kirkkoon ja Eva Ryynäsen ateljeen alueelle. 

Tämä oli ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. 

Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (1915-2001) teki veistoksia lähinnä puusta. Esim. Paaterin kirkon ovet ja tilalla olevan kahvilan ovet hän veisti yhdestä puukappaleesta. Hä matkusti itse Kanadaan ja toi sieltä valtavia punatuijan runkoja (kertoi opas). 

Jo kirkon sisäänkäynti sai meidän vaikuttumaan. Kiveytyksen ja ovien vaikutuksesta tuli tunne kuin se olisi imaissut meidät sisäänsä. Kirkon penkit oli veistetty puunrungoista ja alttarina toimi iso puun juurakko. Tuli myös tunne kuin olisi saapunut Taru Sormusten Herrasta -maailmaan. Satumaista ja upeaa.

Ateljeerakennuksessa oli näytillä keskeneräisiä töitä. Siellä myös pyöri filmi taiteilijan elämästä. 

Taiteilija ja hänen puolisonsa testamenttasivat paikan aikanaan Lieksan kaupungille ja toivoivat, että se säilytetään mahdollisimman ennallaan. Niinpä asuintalossa roikkuivat jopa takit naulakossa. 

Aiheena Ryynänen käytti luontoa mutta myös esim. seitsemää veljestä, joka teemana mm. kotitalossa olevassa seinänkokoisessa teoksessa. Jokapuolella oli koristeveistoksia, myös keittiön kaapistot olivat uniikit taideteokset.

Kahvilassa nautimme herkulliset karjalaiset riisi leivonnaiset, riisipyöröt voinapilla. 

Lieksan keskustassa haimme paikallisen leipomon herkullisia riisipiirakoita matkaevääksi. 

Kaikki tiet vievät Lieksaan tai ainakin meidän vei uudelleen. 

Kierrettyämme koko Pielisen, saavuimme yöksi Kolin kylään hotelliin. 

Suunnittelimme huomisen reittiä ja ennen nukkumaan menoa päätimme vielä hilppaista katselemaan kansallismaisemia Ukko-Kolille. 

Funikulaari ei enää liikennöinytkään näin myöhään ja meni porrastreeniksi, mutta periksi ei annettu ja hengityksen tasaannuttua saimme nauttia upeista maisemista ja auringonlaskusta.