Pälkäne 15.7.2023 (23)

Pälkäneelle

 ajelimme pientä, suloista, mutkittelevaa tietä pitkin,  Padasjoelta. Tie jatkui ja jatkui aina vain. Matkalla keskellä metsätaipaleetta ohitimme kävelevän pariskunnan ja mietimme mihinkähän he ovat matkalla. Hetken päästä ohitimme tanssilavan jossain siellä keskellä metsää. Sinnehän pari oli matkalla, lauantaitansseihin. Oi että, miten romanttista.

Viimein saavuimme Pälkäneelle. 

Pälkäneellä kävimme tutustumassa Rauniokirkkoon eli virallisemmin Pyhän Mikaelin kirkkoon. 

 

 Kirkko on wikipedian mukaan rakennettu todennäköisesti 1495-1505. Se on nähnyt paljon elämää mm. uskonpuhdistuksen ja isovihan ajat. Kirkon katto sortui 1890 joulukuun myrskyssä. Kirkko ei kuitenkaan enää ollut silloin käytössä. Vuosikymmenten ja vuosisatojenkin aikana kirkossa on tehty pieniä kunnostustöitä mutta myöskin tutkimustyötä sekä argeologisia kaivauksia. Välillä on pohdittu uuden katonkin tekemistä, mutta tähän ei Museovirasto ole ollut suostuvainen. 

 

Pääoven pielessä tiileen on painunut koiran käpälän kuva. Sen on sanottu viittaavan dominikaanimunkkien kutsumanimeen "Domini canes" eli Herran koirat. Todennäköisesti kuitenkin joku koira on vain juossut kuivuvien tiilien päältä ja jättänyt oman allekirjoituksensa meidän ihmeteltäväksemme noin 400 vuotta myöhemmin.