Inari 17.-19.9.2024 (119)

Inari

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen Hotelli Kultahipun Pankkilasta, vanhaan pankkikiinteistöön hyvin remontoidusta huoneistosta.




Aamiaisen jälkeen suuntasimme Karhun pesäkivelle, jossa meitä vastaanotti nämä 3 iloista karhua.

Karhunpesäkivi on suuri siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Kiven sisu on vähitellen rapautunut (tafoni). Matka sinne parkkipaikalta ei ole pitkä, mutta kipuamista on. Portaiden edessä oli suljettu kyltti ja nauha. Metsähallitus oli sulkenut portaat käytöstä koska niissä oli lahoja puita askelmissa. Päätimme kuitenkin uhmata tätä kieltoa ja lähdimme kipuamaan. Omalla vastuullamme tietenkin. Pehmeämmät puut olivat hyvin merkitty, eivätkä kyllä meidän nousuamme lainkaan vaikeuttaneet. Hieman ihmettelimme tätä.





Jatkoimme reippaasti matkaa ylös saakka, josta avautuivat näköalat pitkälle. 

Rinteessä kasvaa Suomen vanhimpia, arviolta 700 vuotiaita mäntyjä. Mäntyjen oksilla kasvaa luppoa. Portaiden vierellä olevan taulun mukaan lupot ovat puiden oksilla kasvavia jäkäliä, jotka kertovat ilmanpuhtaudesta. Luppo ottaa tarvitsemansa veden ja ravinteet suoraan ilmasta ja sadevedestä. Mielenkiinnolla selvittelimme mitä eroa on lupolla ja naavalla. Sekin selvisi. Venytettäessä naava venyy kuminauhamaisesti, luppo ei. Aina sitä viisastuu!



Seuraavaksi suuntasimme Inariin saamelaismuseo ja luontokeskus Siidaan. Se on valittu tämän vuoden 2024 eurooppalaiseksi museoksi. Museosta löytyi todella mielenkiintoinen pysyvä näyttely, vaihtuva näyttely sekä ulkotilat, joissa saimme tutustua saamelaisasumuksiin, metsästykseen käytettyihin ansoihin ja jopa yksi meistä tutustui suopungin heittoon ja onnistuikin saamaan kiinni kohteena olleen leikkiporon.












Tiedätkö mikä tämä on?


 vastaus: 
käpälälauta ketun pyydystämiseen. Meitä herkkänahkaisia eläinystäviä tämä kyllä hirvitti!

19.9. lähdimme kohti etelää. 

Matkalla poikkesimme Kamaseen Jouni Nuorgamin kaupalle Junnu Vainion mainion ”matkalla pohjoiseen” -biisin syntysijoille. Ja täytyihän sitä Jounin pojalta vähän lapintuomisia ostaa. 


Inarin kylässä jarrutimme vielä saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen kohdalla. Sajoksessa kokoontuu saamelaiskäräjät. 





Ja pitihän sitä Inarijärven lämpötilaa käydä kokeilimassa. 





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KuntaBongarit

Kuva
Eräänä heinäkuun alun hieman sateisena päivänä lähdimme maakuntamatkailemaan suuntana Mänttä-Vilppula ja Serlacius-museo. Olemme näitä retkiä tehneet paljon ennenkin, mutta tämä retki olikin vähän erilainen.    Saimme idean kiertää kaikki Suomen kunnat!   Innostuimme tästä uudesta harrastuksesta ja aloimme kehittelemään sääntöjä haasteeseemme. Ne ovat vielä hioutumassa ja todennäköisesti elävät vielä haasteen edetessä. Seuraavilla kuitenkin startataan kohti seikkailuita:   Mukana retkillä täytyy olla meidän kaikkien kolmen.     Vanhoja vierailuja ei lasketa! Olemme kaikki matkailleet ympäri Suomea erilaisissa kokoonpanoissa ja varmaan haasteenkin aikana näin teemme, mutta niitäpä ei lasketa.  Jokaisesta kunnasta etsimme vähintään yhden nähtävyyden, näkemisen tai kokemisen arvoisen paikan, jossa vieraillaan ja joka valokuvataan muistoksi. Nähtävä paikka / asia voi olla yleinen nähtävyys tai meihin henkilökohtaisesti liittyvä. Vierailemme jokaisessa ...
Lue lisää

28.-30.7.2025 Kuopio (179)

Kuva
  Kuopio Kuopijo täyttee tän vuona 250 vuotta ja juhlija järjästennöö joka taho. Eeköhä myökii saaja osamme ilonpijosta.  Suavuimme Kuopijoon muanantai ehtoona. Aarinko ol lämmittännä kok päevä ja voik tokkiisa myö oltii jo valamiita pannee piät pielluksee. Löyvvettii sitten mök ja ku ol viäty kamppeet yökortteeriin lähettiin viälä pikaseen kahtoo Puijo torn. Ol siin kahtomista. Yks ei uskaltanna tulla ylös saakka vaik hissi olis vienä. No, näkkeehän ton alempeeki. Hienoha se tokkiisa ol. Aurinnoki lask komiasti .     Viel myö piätettii käyvvä satamassa, josko löytyisi joku paekka jossa vähä murua rinnan alle saes. Löytyhän sitä tokkiisa vua eipä tuo ollunna kovinkaa ihmeellistä, mut jaksoohan sitä nyt nukkuva ettei ala vallan yöllä naarattaa.  Seeuraavanna aamuna piätettii lähtevä koht ittäää. Ristves (suom.huom. Ristivesi) ol kirkko johonna meijä kaver kerto jotta se isois ol tehnä sen krusviksi. Yritettiihä myö sin sissääki piäst mut ol mokoma lukos viel...
Lue lisää

3.-4.7.2025 Kristiinankaupunki (157)

Kuva
Kristiinankaupunki   Viimein saavutimme merenrannan ja saavuimme kaupunkiin, jolla on suomen pisin nykyisin käytössä oleva kunnan nimi. Alkuillasta kävelimme kauniita, vanhoja katuja pitkin. Osa taloista oli todella huonokuntoisen näköisiä ja mietimme, miksi niistä ei pidetä huolta.  Kissanpiiskaajankuja on suomen kolmanneksi kapein katu. Kapeimmillaan vain 299 cm. Kadun julma nimi viittaa onneksi laivastosanastoon. Se on peräisin yhdeksänhäntäisen kissan käyttäjästä eli purjelaivojen ajoilta, jolloin miehistöä saatettiin rangaista piiskaamalla.        Olisimme olleet kovin kiinnostuneita vierailemaan Lebellin kauppiaantalossa (1760-luvulta), mutta se oli jo kiinni. Pääsimme kuitenkin vähän kurkistamaan pihapiiriin takapihan puolelta. Kristiinankaupunki ei ole koskaan palanut, joten paljon vanhoja rakennuksia on säilynyt.        Ulrika Eleonorin kirkko 1700-luvulta on ns. autiokirkko. Se on pois normaalikäytöstä, mutta kesäis...
Lue lisää