Kristiinankaupunki
Viimein saavutimme merenrannan ja saavuimme kaupunkiin, jolla on suomen pisin nykyisin käytössä oleva kunnan nimi. Alkuillasta kävelimme kauniita, vanhoja katuja pitkin. Osa taloista oli todella huonokuntoisen näköisiä ja mietimme, miksi niistä ei pidetä huolta.
Kissanpiiskaajankuja on suomen kolmanneksi kapein katu. Kapeimmillaan vain 299 cm. Kadun julma nimi viittaa onneksi laivastosanastoon. Se on peräisin yhdeksänhäntäisen kissan käyttäjästä eli purjelaivojen ajoilta, jolloin miehistöä saatettiin rangaista piiskaamalla.
Olisimme olleet kovin kiinnostuneita vierailemaan Lebellin kauppiaantalossa (1760-luvulta), mutta se oli jo kiinni. Pääsimme kuitenkin vähän kurkistamaan pihapiiriin takapihan puolelta. Kristiinankaupunki ei ole koskaan palanut, joten paljon vanhoja rakennuksia on säilynyt.
Ulrika
Eleonorin kirkko 1700-luvulta on ns. autiokirkko. Se on pois
normaalikäytöstä, mutta kesäisin se on suosittu hääkirkko. Kirkon torni
on rakennusvirheen takia hiukan kallellaan ja sitä kutsutaankin
Kristiinankaupungin "Pisan torniksi".
Pihassa oli suursukujen hautakammioita. Tällaisia ei ole eteemme aikaisemmin Suomea kierrellessä tullutkaan.
Ylväs Raatihuone
Meille täytenä yllätyksenä tuli, ettei koko Kristiinankaupungissa ole ilta-aikaan ravintolatarjontaa. Jouduimme ajamaan paikallisen grillin luukulle. Grillin sisätilatkin olivat pois käytöstä, joten otimme safkat mukaan mökille. Toivottavasti on tämän retken ainoa grillivierailu ja muissa rannikon kunnissa saamme herkutella.
Yövyimme Pukinsaaren leirintäalueella mökissä. Edellisilläkin pidemmillä reissulla meillä on ollut makuupussit mukana, mutta ne ovat jääneet käyttämättä. Emme nyt kyllä oikein tiedä, oliko fiksu veto... Ulkona satoi ja tuuli ja rannikolle oli annettu myrskyvaroitus. Ulkona riehuio Ulla-myrsky. Katsotaan aamulla, mistä itsemme löydämme.
Huomisen suunnittelua.
Myrskyn jälkeen on poutasää ja heräsimme aurinkoiseen aamuun.
Kaupunkimiljöökin näytti kauniimmmalta kuin tihkusateisessa illassa. Käytiin vielä antiikkiostoksilla. Mukaamme lähti upea Stella polaris pullo.
Vielä "vähän" lisää antiikkia Carlsron kesämökillä. Olimme päivän ekat asiakkaat ja loistava opas kertoi meille kartanon tarinoita elävästi ja viihdyttävästi. Upeaa.
Kauppaneuvos ja laivanvarustaja Carl Alfred
Carlströmi rakennutti huvilan vuonna 1896 kesähuvilaksi, 1900-luvun alussa Carlström ajaui konkurssiin ja huvila ja sen irtaimisto myytiin
huutokaupassa. Carlsro muutettiin kesähotelliksi ja
sillä oli useita omistajia vuodesta 1922 lähtien, mutta toiminta ei
kannattanut. Huvila oli tyhjillään 1945-1960. Lopulta kristiinankaupunkilainen roskakuski Åke Weckström osti huvilan huutokaupassa.
Weckström halusi perustaa huvilaan museon suojellakseen rakennuksen ja
saadakseen näyttelytilan Kristiinankaupungin seudulta keräämilleen
esineille. Hän oli ahkera keräilijä koko elämänsä ajan, ja museon
kokoelmat karttuivat vähitellen. Kokoelmissa on tänä päivänä noin 11 000
esinettä 1600-1900-luvuilta, ja ne heijastavat Kristiinankaupungin ja
sen asukkaiden historiaa.
Kommentit
Lähetä kommentti