Ilomantsi 11.-12.7.2024 (88)

Ilomantsi

 

eli Pogosta on Suomen itäisin kunta. Sieltä löytyy myös EU:n itäisin piste.

Kunta yllätti meidät täysin. Ihmiset olivat sydämellisiä ja ystävällisiä, maisemat kauniita ja seikkailut vähän turhankin jännittäviä. 

Saavuimme Ilomantsiin illalla. Matkalla olimme järjestelleet yöpaikkaa ja saaneet puhelimen päähän Mantan Majatalon yrittäjän, joka lupasi meille yösijan majatalostaan Möhkön kylältä. Neuvoi puhelimitse reitin ja avaimen paikan ja sanoi tulevansa aamulla. Täältä löytyy vielä luottoa ihmisiin ja ihmisyyteen. 

Kävimme Ilomantsin keskustassa syömässä intialaisessa ravintolassa, kaupassa ja iltadrinksuilla Hermannin Viinitornissa. 

Hermannin viinitorni on Suomen vanhimman viinitilan oma tunnelmallinen baari vesitornin korkeuksissa. Viinitila tekee yhteistyötä Valamon luostarin kanssa ja tornissakin oli tarjolla Valamon viskejä. Yhtä niistä maisteli yksi meidän koplastakin ja kehui oikein hyväksi.

 

 

 

 

  

                                                      

Ilomantsista ajelimme vielä reilu 20km itärajalle päin ja sieltä löysimme ihanan majatalon. 

Meille kolmelle oli hyvin tilaa vanhaan kansakouluun remontoidussa majatalossa. 

Illalla lähdimme kävelylle viereisen vanhan rautaruukin alueelle, mutta aika pian totesimme hyttysiä olevan turhan paljon meidän makuumme. 

Aamulla pakkasimme tavaramme, jutustelimme muutaman sanan mukavan majataloa pitävän pariskunnan kanssa. Saimme vinkin ajella kohti Lieksaa vanhaa sotatietä pitkin, jos pitäisimme korpiteistä, emmekä pelkäisi karhuja. No päätimme sinne suunnata. Autossahan olisimme turvassa. 

Tie muuttui hyvin pian hiekkatieksi. Pysähdyimme Öykkösenvaaran sotahistorialliselletaistelualueelle. Jonkinmatkan päästä kuului laukauksia. Toivottavasti ja varmaankin olivat metsästäjien aseista vaikka kovin lähellä rajan pintaa olimme. 

 

 

Jatkoimme matkaa. Oikealla puolellamme tienvarressa oli varoituskylttejä rajavyöhykkeestä.

Tie kapeni kapenemistaan ja lopulta olimme jollain mökkitiellä. Nyt oli navigaattorimme ajattanut meidät harhapoluille. Ei auttanut kuin antaa periksi ja kääntyä takaisin.

Vähän matkaa takaisinpäin ajettuamme, auto varoitti rengaspaineista. Meiltä oli puhjennut rengas! Korpitaipaleella jossa ei ollut meidän ja karhujen lisäksi ketään. Hieman piti puntaroida tilannetta... Päätimme yrittää ajaa niin pitkälle takaisinpäin kuin pystyisimme. Kukaan ei halunnut poistua autosta ja tietenkään nykyautoissa ei edes ole vararenkaita. Olisi siinä ollut tiepalvelulla pohtimista miten olisivat tämän hoitaneet. Lopulta kaikki meni hyvin. Pääsimme majatalon pihaan niin, että renkaassa oli painetta vielä 0,7. Kompura löytyi ja sillä saatiin täytettä ja ajettua Ilomantsiin jossa jälleen täytettiin kumia, jotta päästään Arskan koneeseen hoidettavaksi. Siellä jopa tarjottiin meille kahvit odotellessa. Kumi korjattiin ja saatiin lupa jatkaa matkaa.