KuntaBongarit

  Laitila on meille jo hivenen tuttu ennestään. Yksi jälkikasvustamme asusti siellä muutaman kuukauden ja silloin siellä tuli vierailtua. Pyhärannasta päin tullessamme matkan varrelle sattui Pahojärven piilokirkko. Google neuvoi meitä perille, tosin tie sinne muuttui kävelypoluksi aikaisemmin kuin piti. Niinpä auto parkkiin ja jalat alle.  Keskeltä synkkää metsää löytyi upea jääkauden muovaama suurista kivenlohkareista muodostunut rakennelma. Tänne on entisaikoina moni paennut vainoajiaan. Historiasta löytyy myös verilöyly, josta pelastui vain yksi kylän asukas. Tunnelma oli mielenkiintoinen ja mieliimme tuli myöskin uutisointeja näillä tienoin liikkuvista susista. Laitilaan saavuimme keskelle JazzKukko festareita.  Torilla soitti juuri Heikki Hakkarainen joukkoineen oikein mukavan kuuloista, menevää musiikkia. Ihan rupesi tanssijalkaa vipattamaan. Yleisöä ei ihan hirveästi ollut paikalle löytänyt, mutta ehkä laatu korvasi nyt määrän.  Muille päiville, isompiin tapahtumiin olisi ollut

 Pyhärannan pikkuisesta kunnasta jäi mieliimme kirkon puistikossa tapaamamme pupu, joka luuli olevansa hyvässä piilossa uteliailta turisteilta.  Kaunis kansalliromanttinen kirkko oli upealla paikalla merenrannalla. Kirkon takana oleva  hautausmaa oli hulppeissa maisemissa.

 Rauma, Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki on perustettu vuonna 1442.  Ol niingon gotonas! Vanha Rauma, jossa mekin nyt vierailimme, on Yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.  Tällä kertaa vanhan Rauman kujilla ja kränneillä oli viskettä ja vilinää. Käynnissä oli Pitsiviikko ja kiitos sen, pääsimme vierailemaan myös ihanilla sisäpihoilla ja kotimuseoissa.  Tästä talosta on isäntä merillä. Näin kertovat nämä posliinikoirat. Kun isäntä palaa, kääntyvät koirat katselemaan sisällepäin.  Rauman Pyhän Ristin kirkko on ainoa Suomessa jäljellä oleva fransiskaaniveljien rakentama kirkko 1500-luvun alusta. "Yksinäinen veisaaja" sai meistä hetkeksi lauluseuraa. Vanha Rauma on pullollaan ihania pikkukauppoja Pikkuinen puhelinmuseo Loistavat siika-annokset ravintola Kalatorilla. Ja tuo leipä! Niin hyvää!  Raumalla käydessä kannattaa vierailla myös:  Kylmäpihlajan majakkasaarella Poroholman lomakeskus

 Eurajoelle ajellessamme teimme äkkijarrutuksen Irjanneen kohdalla. Sieltä löytyi aivan ihastuttava 1731 valmistunut puukirkko, joka on vain kesäisin käytössä ja auki.  Kirkon ympärillä on myös muutama pikkuinen museo.  Kirkosta löytyy harvinainen 1800-luvun alussa paperista tehty votiivilaiva. Toinen samanmoinen löytyy Hattulan pyhän ristin kirkosta. Muita ei Pohjoismaissa ole.  Kirkon penkit olivat erityisen mielenkiintoisia.  Opas kertoi meille että edestä katsoen vasemman puolen penkit ovat leveämpiä ja jalkatilaa enemmän kuin oikealla puolella. Vasemmalla istuivat miehet, oikealla naiset. Myös jalkatila ja istumalaudan leveys kapeni, mitä taaemmaksi mentiin.  Jumalanpalvelukset kestivät 3-4 tuntia ja täytyy sanoa, että se aika tuolla orrella kyköttäessä olisi voinut tuntua viikolta. Eurajoella vierailimme myös Olkiluodon ydinvoimalan vierailijakeskuksessa. Todella mielenkiintoinen paikka. Meidän jokaisen sisältä löytyi pienen pieni fyysikko. Onneksi mukanamme oli myös joku, joka o

Nakkilan  pikkuisesta kunnasta olisimme halunneet löytää nakkikioskin, mutta emmepä löytäneet.  Sen sijaan löytyi 1937 valmistunut funkkis kirkko, joka mainitaan myös Nakkilan tunnetuimmaksi nähtävyydeksi.  Kiersimme kirkkoa ja vaikutuimme sen mahtipontisuudesta. Tornia katsellessamme tuntui kuin se olisi elänyt; liikkunut ja huojunut. Ovela aistimus ja tunne. Kirkon pihassa oli Emil Cedercreutzin taidetta. Tällä kertaa Seitsemän miehen hiihtopartio. Tämän taiteilijan teoksiin olemme saaneet törmätä kuntaseikkailuissamme jo monen monta kertaa. Lisäksi lähistöltä löytyi mm. Kauko Räikkeen pronssiveistos Kolme enkeliä.  

 Ulvila on meille ennestään tuttu lähinnä karting radastaan.  Nyt vierailimme Friitalan nahkapukinetehtaan alueella ja siellä olevassa pikkuuisessa nahkamuseossa. Se osotteutui yllätykseksemme todella mielenkiintoiseksi.  Friitala on meille 70-luvulla syntyneille ennestään hyvinkin tuttu suomalainen merkki.    Muistelimme millaisia nahkatakkeja ja nupukkinahka-asuja meillä ja vanhemmillamme oli 80-luvulla ollut. Niin nostalgista.

Meistä yksi on asunut pari vuotta Porissa ja niimpä mukanamme oli lähes paikallisopas.  Tänään kohteiksi valikoitui keskustan laitamat ja Juseliuksen mausoleum. Porin keskusta alue ei mielestämme se kaikkein kaunein ole ja niinpä iloisesti yllätyimme laitakaupungilla venetsialaistyylisestä renesanssipalatsimaisesta kaupungintalosta, Emil Cedercreutzin Karhu-patsaasta ja raatihuoneesta, upeasta raatihuoneenpuistosta sekä Keski-Porin kirkosta. Porin etelärannassa on Eila Hiltusen kaunis teräsveistos Polyfonia. Meidän mieliimme tulivat kanttarellit. Jokohan niitä olisi metsässä saatavilla. Etelärannasta näkyy Kirjurinluodolle, jossa olemme aikaisemmin vierailleet.  Kaupungintalo Raatihuone puistoineen Keski-Porin kirkko  Liikemies F.A. Juselius rakennutti 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä Sigridin hautamuistomerkin 1903 Käppärän hautausmaalle. Tämä uusgoottilainen Juseliuksen mausoleumi on upea ja ainutlaatuinen kokonaisuus. Seinämaalaukset tilattiin Akseli Gallen-Kallelalta. Alkuperäiset