KuntaBongarit

 "Kotimatkalla" kävimme  Muonion  keskustassa. Valitettavasti myöhästyimme meille vinkatusta kahvilasta. Se oli jo ehtinyt sulkea ovensa siltä päivältä.     Seuraavana päivänä palasimme Muonion puolelle kun päätimme lähteä käymään Peurakaltiossa ja kävellä sieltä Äkäsaivolle ja Seitapahtalle. Seitapahta yllättää koollaan. Se on tietojen mukaan kymmenen metriä leveä ja korkeimmillaan 30 metriä korkea kalliopaasi. Saivo seitapahtoineen on saamelaisten vanha palvonta- ja uhripaikka. Erikoisiin saivoihin on liittynyt uskomuksia mm. haltijoista ja ylösalaisesta saivokansan maailmasta. Saivojen on uskottu olevan kaksipohjaisia ja kalojen välillä katoavan alempiin vesiin.                

 Enontekiön  Hetassa järjestettiin parhaillaan isoa, 14 maan yhteistä Naton harjoitusta. Tämä toi paikkakunnalle tuhansia sotilaita. Me näimme vain erittäin hyvin aurattuja teitä ja muutaman sotilaskulkuneuvon. Keskusta oli rauhan tyyssija. Yksi meistä kävi Hetassa vuosia sitten rippikoulun ja oli oikein mukava palata seuduille. Maisemat näyttivät samoilta kuin rapiat 35 vuotta sitten.

 Nykyisin passia varten tarvitsee käydä joka toinen kerta tunnistautumassa poliisilaitoksella. Tätä varten poliisin lupapalvelut ovat kovin ruuhkautuneet etenkin etelä-Suomessa. Yhden matkakumppanimme passi oli aika uusia ja tähän olisi Tampereella ollut seuraava aika varattavissa heinäkuulle. Mutta  Kittilästäpä  löytyi passeli aika lomaviikolle. Ei muutakuin tutustumaan pohjoisen poliisiin ja samalla pidetään kuntabongailupäivä.  Kittilästä löytyi myös pari hauskaa kirpputoria, joissa vierailimme. Kittilästä suuntasimme kohti Raattaman kylää. Täällä yksi meistä on vieraillut useasti lapsuuden perheen kanssa. Raattamassa on kuvattu myös loistava elokuva Mestari Cheng. 

 Saavuimme määränpäähämme  Kolarin kunnan  alueella olevaan Äkäslompoloon, seitsemän tunturin kylään. Täällä saamme viikon hiihdellä, lasketella, kävellä, herkutella ja NAUTTIA!  Äkäslompolo on meille tuttu jo vuosien ajalta. Nautimme täällä luonnonrauhasta, puhtaasta ilmasta ja ulkona olosta. Iltaisin on mukava käpertyä sohvalle takkatulen loimuun tai pelata koko sakin voimin mukaan otettuja lautapelejä.  Loistavia latukahviloita ovat etenkin Velhon kota, Navettagalleria ja Elämän Luukku. Mielesstämme parhaita kokemiamme ruokapaikkoja hotelli Humina ja juuri avattu LosLombolos eivätkä Eväskorin pizzat jätä nälkäiseksi.  Tänä vuonna näimme monena päivänä kuukkeleita. Ne rakastavat juustoa ja makkaraa. Ja tiedoksi; kuukkeleille ihmistenruoka ei ole pahaksi.  

 Juoksengin kylän poikki  Pellon kunnassa  kulkee napariiri. Sen kulmaetäisyys maapallon pohjois- tai etelänavasta on sama kuin maapallon akselin kaltevuus, sijainti noin 66 astetta pohjoista ja eteläistä leveyttä. Tämän takia napapiirien ja napojen välillä on aikoja, jolloin auringon keskipiste pysyy koko vuorokauden ajan horisontin ylä- tai alapuolella; kaamos ja yötön yö. Tällä kohtaa napapiiriä löytyy Tuomaan Tupa.  

 Ylitornioon  saavuimme lauantai iltapäivänä parhaaseen asioiden hoito aikaan noin kello 15. Täälläpä olikin kylänraitti tyhjä ja kaupat kiinni. Viereisen kirkon pihalla oli muutamia autoja, joten taisivat olla kyläläiset siellä. Aavemainen tunnelma. Ei ketään missään.

 Ruotsin puolella Haaparannan karkkikaupassa täydensimme sokeripitoisten tuotteiden varatomme ja sen jälkeen palasimme  Tornion  keskustaan. Torilta uskalsimme ostaa jo kalaa mökille vietäväksi. Lähdimme ajelemaan Tornionjoen vartta seuraillen kohti määränpäätämme.  Lounaaksi nautimme mainiota kalasoppaa Kukkolankoskella. Olikohan tämäkin kala saatu ylös joesta lippoamalla? Se on kalastusperinne, joka on matkalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 Suomessa löytyy 9 Pyhän Mikaelin kirkkoa. Yksi niistä on Keminmaalle  1500-luvun puolivälissä rakennettu keskiaikainen harmaakivikirkko. Olisimme niin halunneet käydä tämän kirkon sisällä, mutta sen ovet eivät meille valitettavasti avautuneet.  Kirkosta löytyy mm. lasikantisessa arkussa makaava muumio, jota pidetään vuonna 1629 kuolleena kirkkoherra Nikolaus Rungiuksena. Henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta, vaan tieto perustuu kansanperinteeseen sekä 1700-luvun alun lähteisiin. Tällöin alkoivat elää tarinat kirkkoherran väkevistä sanoista ja ihmeteoista, joiden ympärille muodostui pyhimysmäinen legenda ja ruumiin luo tehtiin jopa pyhiinvaellusmatkoja. Rungiuksen väitettiin eläessään sanoneen: ”Elleivät sanani ole totta, ruumiini mätänee, mutta jos ne ovat totta, se ei koskaan mätäne.”  

 Kemissä  vierailimme Talvipuistossa joka on rakennettu Kemin sisäsatamaan. Täältä löytyisi myös LumiLinna, mutta pitkien jonojen ja turistiryhmien takia se jää nyt käymättä. Hieman meitä myös mietitytti se, että LumiLinna on rakennettu sisätiloihin. Tähän toki selityksenä se, että linna on auki myös kesäisin. Mutta kuitenkin...               Kemistä löytyy myös 1900-luvun alussa rapatusta tiilestä rekennettu vaaleanpunainen kirkko.    

Simon  kohdalla aina ohiajaessamme olemme ihmetelleet kylttejä "maankohoumapuisto". Nyt olikin mitä oivallisin tilaisuus valita tämä käyntikohteeksi. Maankohoumapuiston nettisivuilla kerrotaan mm. "Tervetuloa tutustumaan luonnonilmiöön, jonka maapallon ilmastonmuutokset ovat aiheuttaneet. Jatkuvasti kohoava maa aiheuttaa Simon maankohoumapuiston alueella meren pakenemista kauemmas mantereesta. Vuosittain maa-ala kasvaa puiston alueella omakotitontin verran, veneväylät mataloituvat ja uusia saaria syntyy koko ajan. Maankohouman voi todeta eri puolilla puistoa olevien opastaulujen ja karttojen avulla, ja nähdä, millaisen muutoksen maisema on kokenut muutaman sadan vuoden aikana. Tervetuloa tutustumaan!"       Talvella, lumen ollessa maassa tämä nähtävyys jäi hieman vaisuksi, emmekä kyllä nähneet maankohoumasta jälkeäkään. Täytynee vierailla siellä uudellee joskus kesäaikaan.    Wikipedeiassa kerrotaan, että Simossa on kaksi kauppaa ja pizzeria. Me näimme ne kai

 Haukiputaalla (kuuluu Oulun kuntaan) Lomakoti Onnelassa vietetyn yön jälkeen olemme jälleen täynnä seikkailuintoa. Matka jatkuu kohti pohjoista.  Ii    perustunee muinaissaamelaiseen sanaan iddja, ijje, joka tarkoittaa yötä. Kirkon vierestä löytyi Wanha Hamina, yksi Suomen merkittävimmistä kulttuurihistoriallisista markkinapaikoista. Se oli 1300-luvulla merkittävä Perämeren satama ja markkina-alue. Pääasiallisia kauppatavaroita olivat lohi, terva ja turkikset. Iin Hamina on Iijoen rannalla kahden kadun, Alakadun ja Yläkadun varteen vieri viereen, lähes toisiinsa kiinni rakennettuja taloja.   

 Siikalatvassa,  tarkemmin vanhan Piippolan kunnan alueella (kuntaliitos 2008), Leskelän kylässä sijaitsee Suomen keskipiste  Siikalatvan kuntakeskuksesta Pulkkilasta löytyi hieno talonpääty. Ilta pimeni ja päätimme jatkaa suoraan Haukiputaalle (Oulun kunnan alueelle), jossa meitä odottivat pehmoiset pedit lomakoti Onnelassa. Oulukin jouduttiin nyt tällä reissulla ohittamaan ja palaamaan sinne toisella kertaa.

 Kärsämäki  on monen tien risteyskohdassa.  4-tie kulkee suoraan keskusta-alueen vierestä ja sen varrelle jää Taidetalo Nahkuri. Olemme yleensä vauhdissa näitä seinämaalauksia ihmetelleet, mutta nyt päätimme laittaa auton parkkiin ja katsella tarkemmin.    Taidetalo Nahkurissa järjestetään monenlaista kulttuuritoimintaa; taidenäyttelyitä, taidetyöpajoja ja -kursseja. Kesäisin siellä järjestetään nuorten kuvataiteilijoiden ARS Kärsämäki -näyttely.

 Pyhäjärvi  on Suomen toiseksi pienin kaupunki. Siellä sijaitsee Euroopan syvin (1,4 km) ja nykyaikaisin malmia (sinkkiä ja kuparia) louhiva kaivos. Siellä yksi meistä on käynytkin.  4-tien varrelta löytyy legendaarinen Vaskikello (perustettu 1973), jossa jo lapsina piti käydä kelloja soittelemassa pohjoiseen mentäessä. Niin nytkin. 

 Pihtipudas  tunnetaan ehkä parhaiten käsitteestä Pihtiputaan mummo . Se kuvaa viestinnässä keskivertolukijaa, -katsojaa ja -kuuntelijaa. Sitä käytetään määrittelemään uutisjuttujen ja tiedotteiden ym. ymmärrettävyystaso: viestin pitää olla maaseudulla asuvan, vähemmän koulutetun ja iäkkään henkilönkin ymmärrettävissä. Toinen tunnettu asia lienee Pihtiputaan keihäskarnevaalit, jonka perustivat keihäänheittäjät Leo Pusa ja Jorma Kinnunen 70-luvun alussa.  Pihtiputaalla tapahtui myös vuonna 1969 traaginen ampumavälikohtaus, jonka pohjalta Mikko Niskanen teki elokuvan Kahdeksan surmanluotia. Nähtävyytenä kerrottiin Heinäjoen silta. Navigaattoriin tämän laitoimme ja se ohjasi meidät johonkin pöpelikköön, josta löysimme sillan. Tosin kävi piakoin ilmi, että "ihailemme" väärää siltaa. Oikea Heinäjoen silta löytyi aivan keskustan tuntumasta, mutta vaikka onkin nähtävyydeksi merkitty, pidimme enemmän väärästä sillasta ja sen tunnelmasta.